Hammaslääkäripalvelut ovat hyvä syy hymyyn

Hammaslääkärikeskus Ikiomahammas tarjoaa monipuoliset ja laadukkaat hammashoitopalvelut kaikille hammashoitoa eri muodoissa tarvitseville potilaille.

Asiantuntijoidemme käytössä on alan viimeisin teknologia – niin uusissa laitteissa, kuin hammashoidossa käytettävissä materiaaleissa.

  • esteettinen hammashoito
  • iensairauksien hoito
  • paikkaukset
  • juurihoidot
  • hampaiden poistot
  • proteettiset hoidot
  • suukirurgia
  • hammashoito nukutuksessa
  • ilokaasuhammashoidot
  • suuhygienistipalvelut
  • röntgentutkimukset
  • Invisalign – oikomishoito

Tietoa

Suun alueen yleisimpiä leikkauksia ovat hampaiden leikkauksellliset poistot, hampaan juurenpään leikkaukset, ienleikkaukset ja koepalojen ottaminen limakalvoilta. Suun alueen leikkaukset tehdään yleensä paikallispuudutuksessa.

Miksi hammas poistetaan leikkauksella?

Hammas tai sen juuri poistetaan leikkaamalla, jos se on leukaluun sisällä tai limakalvon alla niin, ettei sitä voi poistaa tavanomaisesti.

Viisaudenhampaita pitää usein poistaa leikkaamalla, koska niillä ei läheskään aina ole tilaa puhjeta normaalille paikalleen rivistön viimeiseksi hampaaksi.

Vaillinainen puhkeaminen aikaansaa tulehduksille alttiit olosuhteet hampaan ympärillä. Tulehtuneen viisaudenhampaan hoito alkaa useimmiten tulehduksen paikallisella hoidolla ja antibioottilääkityksellä. Hammas on kuitenkin yleensä poistettava tulehduksen rauhoituttua, sillä yleensä tulehdus uusiutuu.

Miten hammas poistetaan leikkauksella?

Hammas poistetaan leikkauksellisesti yleensä paikallispuudutuksessa. Leikkauksessa avataan poistettavaa hammasta ympäröivää limakalvoa, jotta poistettava hammas tai juuri saadaan näkyviin.

Usein joudutaan poistamaan myös jonkin verran luuta hampaan tai juuren ympäriltä. Etenkin takahampaat pilkotaan usein moneen osaan, jotta hammas saadaan helpommin nostettua kuopastaan.

Poiston jälkeen leikkaushaava suljetaan ompeleilla. Leikkauksen jälkeen annetaan tarvittavat omahoito-ohjeet.

Milloin viisaudenhammas kannattaa poistaa?

Viisaudenhampaan poistoa voidaan tarvita, jos hammas oireilee, tulehtuu tai jokin potilaan hammas- tai yleisterveyteen liittyvä seikka sitä vaatii.

Yleisimmin viisaudenhampaat puhkeavat 19–20 vuoden iässä. Useimmilla ne eivät puhkea enää 26. ikävuoden jälkeen. Arvioidaan, että 20-vuotiaista lähes 70 % saattaa tarvita ainakin yhden viisaudenhampaan poiston. Yleisimmin poistoa vaatii alaviisaudenhammas.

Mikä on juuren resektio?

Resektio tarkoittaa hampaan juurenpään leikkausta. Resektiota tarvitaan, jos tavanomaisella juurihoidolla ei saada juuren kärjen tulehdusta hoidettua.

Resektio voidaan tehdä myös, jos aiemmin juurihoidetun hampaan juuren kärki tulehtuu uudestaan ja paikkauksen tai kruunutuksen yhteydessä juurikanavaan asetettu nasta tai juurikanavaruuvi estää uuden juurihoidon.

Resektion vaiheet

1) Juurihoidettu hammas, jonka juurenkärjessä on tulehduspesäke

2) Ienläppä on avattu kirurgisesti ja luuta poistettu poralla. Pesäke on poistettu samalla ja hampaan juurenkärki katkaistu.

3) Juurenpäähän on laitettu juurentäyte ja ienläppä ommeltu takaisin paikalleen (ommel näkyvissä)

4) Parantunut tilanne

Milloin tehdään ienleikkauksia?

Hampaan kiinnityskudossairaus voi olla edennyt niin pitkälle, että hoito vaatii mekaanisten puhdistus– ja antibioottitukihoitojen lisäksi leikkauksen.

Ienleikkauksen syynä voi olla myös ikenen liikakasvu, ienvetäymä tai ennen proteettisia toimenpiteitä tehtävä hampaan kiinnityskudosten muotoilu, esimerkiksi hampaan näkyvän osan pidennys.

Purentavaivat ovat usein lieviä, eivätkä aina vaadi hoitoa. Oireiden ja hammaslääkärin tutkimuksen perusteella selvitetään, johtuvatko vaivat puremalihaksista, leukanivelistä vai molemmista. Hoito aloitetaan yleensä purentakiskohoidolla, johon usein yhdistetään säännölliset puremalihasharjoitteet. Purentakisko auttaa purentalihaksia rentoutumaan ja suojaa hampaita narskuttelun aiheuttamalta kulumiselta.

Miten purentavaivoja hoidetaan?

Purentavaivat ovat usein lieviä, eivätkä aina vaadi hoitoa. Oireiden ja hammaslääkärin tutkimuksen perusteella selvitetään, johtuvatko vaivat puremalihaksista, leukanivelistä vai molemmista. Tarvittaessa voidaan käyttää myös kuvantamistutkimuksia, kuten röntgen- tai magneettikuvausta.

Hoidon tavoitteena on kipujen vähentäminen ja normaalin toiminnan palauttaminen. Hoito aloitetaan yleisimmin purentakiskohoidolla, johon usein yhdistetään potilaan tekemät säännölliset puremalihasharjoitteet.

Purentakiskohoitoon voidaan yhdistää myös fysioterapeutin antamaa puremalihasterapiaa. Joissakin tapauksissa purennan hionta tai tasapainottaminen esimerkiksi muovilisäysten avulla voi olla tarpeen. Myösproteesihoitoa tai oikomishoitoa voidaan tarvittaessa tehdä.

Hoidon alkuvaiheessa käytetään joskus myös erikoispurentakiskoja, joissa voi olla esimerkiksi kontaktit alahampaisiin vain etuhammasalueella.

Joskus käytetään myös lääkehoitoa. Vaikeimmissa leukanivelperäisissä ongelmissa voidaan käyttää leikkauksellisia toimenpiteitä. Tällaisia ovat leukanivelhuuhtelut, leukanivelen tähystysleikkaus ja leukanivelalueen korjausleikkaus. Joskus tarvitaan myös leukojen keskinäistä asemaa korjaavaa leikkausta tai leukanivelproteesia.

Miten purentakiskoa käytetään?

Purentakisko on tarkasti potilaan hampaiden mukaan valmistettu, yleensä ylähampaisiin asetettava irrotettava muovilevy.

Purentakisko auttaa puremalihaksia rentoutumaan ja suojaa hampaita narskuttelun aiheuttamalta kulumiselta.

Purentakiskoa pidetään yleensä öisin. Joskus, etenkin hoidon alkuvaiheessa sitä käytetään mahdollisuuksien mukaan myös päivällä.

Kiskon pitämiseen tottuu yleensä nopeasti.

Hampaan kiinnityskudoksen menetyksen eli parodontiitin hoitoon kuuluu hammaslääkärin tutkimus, hoidon suunnittelu, huolellinen itsehoito, hammaskiven poisto sekä yksilöllisesti räätälöity ylläpitohoito hammaslääkärillä ja/tai suuhygienistillä. Joskus tarvitaan lisäksi purennan hoitoa ja ienleikkaushoitoja.

Hampaan kiinnityskudoksen menetyksen eli parodontiitin hoidon onnistumisen edellytys on riittävän hyvä itsehoito, johon sisältyy sopivien kotihoitovälineiden ja -menetelmien säännöllinen käyttö.

Myös parodontiitille altistavien riskitekijöiden, kuten tupakoinnin välttäminen on oleellinen osa hoidon onnistumista.

Miten parodontiittia hoidetaan?

Hoito käynnistyy hampaiston tutkimuksella ja hoidon suunnittelulla. Usein tehdään myös röntgentutkimus.

Hoito alkaa hampaiden pintojen ja ientaskualueiden mekaanisella puhdistuksella. Siihen kuuluu yleensä ultraäänilaitteella (yläkuvassa) tehtävä puhdistus jahammaskiven poisto. Syvät ientaskut puhdistetaan yleensäpaikallispuudutuksessa.

Parodontiitin hoitoon voi sisältyä myös muuta hampaiston hoitoa, kuten purennanhoitoa.

Muutama viikko tämän hygieniavaiheen hoidon jälkeen tehdään yleensä seurantatutkimus. Siinä katsotaan, miten hampaiston tilanne on parantunut.

Jos syviä ientaskuja vielä löytyy, voidaan syvimmistä taskukohdista ottaa mikrobinäytteet. Näytteiden perusteella arvioidaan, tarvitaanko mekaanisen puhdistuksen tueksi antibioottihoitoa.

Joissakin tapauksissa parodontiitin hoidossa käytetään myös ienalueenleikkaushoitoja.

Huolellinen kotihoito ja riittävän tiheä ylläpitohoito ovat ehdoton edellytys sille, ettei parodontiitti pääse uusiutumaan.

Jos alkava kariesvaurio saadaan pidettyä puhtaana, sen eteneminen paikkausta vaativaksi voidaan pysäyttää. Tärkeintä on parantaa suuhygieniaa, lisätä fluorin käyttöä ja vähentää sokerin käyttöä. Kuvassa hampaiden ienrajoissa on alkavia kariesvaurioita.

Mitä on karieksen varhaishoito?

Reikiintymisen alkuvaiheessa hampaan pinta voi kovettua uudestaan. Reikiintyminen pysähtyy, jos mikrobien hapontuottoa pystytään hillitsemään.

Jos alkavan kariesvaurion pinta saadaan pidettyä puhtaana, sen eteneminen paikkausta vaativaksi voidaan pysäyttää. Vaurio remineralisoituu, eli kiilteeseen saadaan palautettua pois liuenneita mineraaleja.

Reikiintyminen saadaan kuriin huolellisella itsehoidolla ja terveellisillä elintavoilla:

Jos reikiintymisriski on erityisen suuri, voidaan tarvita myös lisäfluoria. Paikallinen fluorikäsittely (fluorilakka, -geeli tai -liuos) voi olla hyödyllinen vastapuhjenneille hampaille tai silloin, kun kariesvauriot ovat eteneviä.

Jos reikiintymistä ei saada pysäytettyä, hammas paikataan.

Hammasytimen eli pulpan tulehduksen syynä on useimmiten hoitamaton, pitkälle edennyt hampaan reikiintyminen. Hammasytimen tulehdus hoidetaan yleensä juurihoidolla. Tulehtunut kudos poistetaan mekaanisesti, juurikanavat desinfioidaan ja hoidetaan paikallisella lääkeaineella. Juurihoito vaatii yleensä useamman hoitokäynnin. Lopuksi hoidettu juurikanavaontelo täytetään ja hammas paikataan tai kruunutetaan.

Miksi hammasydin tulehtuu?

Hammasytimen eli pulpan tulehduksen eli pulpiitin syynä on useimmiten hoitamaton, pitkälle edennyt hampaan reikiintyminen. Syvästä kariespesäkkeestä pääsee bakteereja normaalisti steriiliin hammasytimeen.

Muita pulpan tulehduksen syitä voivat olla esimerkiksi laaja hampaan lohkeaminen, hampaaseen kohdistunut kova isku, voimakas ylimääräinen purentarasitus tai pulpaan levinnyt hampaan kiinnityskudosten tulehdus.

Hammasytimessä on sidekudosta, verisuonia ja hermoja. Pidempään jatkuneen tulehduksen seurauksena kudokset voivat tuhoutua eli mennä osittain tai kokonaan kuolioon eli nekroosiin, ja tulehdus voi levitä juuren ympäristöön.

Miten hammasytimen tulehdus oireilee?

Hammasytimen tulehdus on yleisin hammassäryn aiheuttaja. Tulehduksen alkuvaiheessa hampaassa voi tuntua sykkivää kipua, jota kylmä yleensä pahentaa. Tulehduksen pahentuessa särky on usein voimakasta ja säteilevää, ja kuuma voi pahentaa oireita. Tulehdukseen liittyy joskus myös yleisoireita, kuten kuumetta.

Joskus pulpan tulehdus voi edetä varsin oireettomasti. Silloin tulehdus voi levitä juurenkärjen ulkopuolelle hammasta ympäröivään luuhun, ja se huomataan vasta myöhemmin joko oireiden ilmaantuessa tai löydöksenä hampaiston röntgentutkimuksessa.

Miten juurihoito tehdään?

Hammasytimen tulehdus hoidetaan yleensä juurihoidolla. Juurihoidossa tulehtunut hammas avataan, hampaan sisällä oleva tulehtunut kudos poistetaan mekaanisesti (kuvassa ylhäällä vas.), minkä jälkeen juurikanavat desinfioidaan huuhteluliuoksilla.

Jos hampaan ydin on elävä, hammas puudutetaan ennen toimenpidettä. Mahdollisia yleisoireita voidaan hoitaa antibioottilääkityksellä.

Tulehduksen hoito voi vaatia useampia käyntejä. Takahampaissa on yleensä vähintään kolme juurikanavaa, joten niiden juurihoito vie enemmän aikaa kuin yksijuurisissa etuhampaissa.

Kun tulehdus on saatu hoidettua, juurikanavat täytetään juurentäyttöaineilla (kuvassa ylhäällä oik.). Sen jälkeen hammas paikataan tai kruunutetaan.

Joskus tulehdus on kuitenkin edennyt niin pitkälle, että hammasta ei voi enää juurihoidolla säilyttää, vaan se on parasta poistaa.

Maitohampaan pulpan tulehdus hoidetaan joko osittaisella juurihoidolla tai hampaan poistolla.

Ientulehdusta voi parantaa ja estää pitämällä hampaiden kaikki pinnat puhtaana bakteeriplakista. Itsehoito on tärkeintä ientulehduksen hoidossa. Ientulehduksen mahdollinen eteneminen hampaiden kiinnityskudosten tuhoutumista aiheuttavaksi parodontiitiksi tulisi havaita jo varhain.

Miten ientulehdusta voi hoitaa?

Ientulehdusta voi hoitaa ja estää pitämällä hampaiden kaikki pinnat puhtaanabakteeriplakista. Itsehoitoon kuuluu säännöllinen hampaiden puhdistuspehmeällä hammasharjalla vähintään kaksi kertaa päivässä. Ienrajojen huolellinen puhdistaminen on tärkeää. Hammasvälit tulee puhdistaa päivittäin hammaslangalla, harjatikulla tai hammasväliharjalla.

Itsehoito on tärkeintä ientulehduksen hoidossa. Jos ien vuotaa verta hampaita harjatessa, puhdista aluetta tavanomaista useammin ja tarkemmin muutaman päivän ajan. Kun bakteeriärsytys vähenee, verenvuoto ikenistä loppuu.

Bakteeriplakin poistamista voi vaikeuttaa hampaiden pinnoille muodostunut hammaskivi tai esimerkiksi hammaspaikkojen lohkeamat tai ylimäärät.

Hammashoidossa bakteeripeite ja hammaskivi poistetaan yleensä ultraäänilaitteella ja/tai käsi-instrumenteilla. Plakin kiinnittymistä lisäävät täyte- ja kruunuylimäärät poistetaan hiomalla. Lohjenneet täytteet korjataan paikka-aineilla.

Säännöllinen hammaslääkärin tekemä hampaiden kiinnityskudosten tutkimus on tärkeää. Ientulehduksen mahdollinen eteneminen hampaiden kiinnityskudosten tuhoutumista aiheuttavaksi parodontiitiksi tulisi havaita jo varhain. Silloin tauti saadaan pysäytettyä parodontiitin varhaishoidolla, eikä kudosvaurioita pääse syntymään. Siksi hammaslääkärin tekemä suun tutkimus säännöllisin väliajoin on tärkeää.

Parodontiitin varhaishoito on potilaan ja suun terveydenhuollon yhteistyötä.

Ientulehdusta voi parantaa ja estää pitämällä hampaiden kaikki pinnat puhtaana bakteeriplakista. Itsehoito on tärkeintä ientulehduksen hoidossa. Ientulehduksen mahdollinen eteneminen hampaiden kiinnityskudosten tuhoutumista aiheuttavaksi parodontiitiksi tulisi havaita jo varhain.

Miten ientulehdusta voi hoitaa?

Ientulehdusta voi hoitaa ja estää pitämällä hampaiden kaikki pinnat puhtaanabakteeriplakista. Itsehoitoon kuuluu säännöllinen hampaiden puhdistuspehmeällä hammasharjalla vähintään kaksi kertaa päivässä. Ienrajojen huolellinen puhdistaminen on tärkeää. Hammasvälit tulee puhdistaa päivittäin hammaslangalla, harjatikulla tai hammasväliharjalla.

Itsehoito on tärkeintä ientulehduksen hoidossa. Jos ien vuotaa verta hampaita harjatessa, puhdista aluetta tavanomaista useammin ja tarkemmin muutaman päivän ajan. Kun bakteeriärsytys vähenee, verenvuoto ikenistä loppuu.

Bakteeriplakin poistamista voi vaikeuttaa hampaiden pinnoille muodostunut hammaskivi tai esimerkiksi hammaspaikkojen lohkeamat tai ylimäärät.

Hammashoidossa bakteeripeite ja hammaskivi poistetaan yleensä ultraäänilaitteella ja/tai käsi-instrumenteilla. Plakin kiinnittymistä lisäävät täyte- ja kruunuylimäärät poistetaan hiomalla. Lohjenneet täytteet korjataan paikka-aineilla.

Säännöllinen hammaslääkärin tekemä hampaiden kiinnityskudosten tutkimus on tärkeää. Ientulehduksen mahdollinen eteneminen hampaiden kiinnityskudosten tuhoutumista aiheuttavaksi parodontiitiksi tulisi havaita jo varhain. Silloin tauti saadaan pysäytettyä parodontiitin varhaishoidolla, eikä kudosvaurioita pääse syntymään. Siksi hammaslääkärin tekemä suun tutkimus säännöllisin väliajoin on tärkeää.

Parodontiitin varhaishoito on potilaan ja suun terveydenhuollon yhteistyötä.

Puudutusta voidaan käyttää kaikkien kipua tuottavien hampaiston alueen toimenpiteiden yhteydessä, esimerkiksi paikkauksessa, elävän hampaan juurihoidossa, hampaan poistossa tai suun alueen leikkauksissa.

Milloin hampaita puudutetaan?

Puudutusta voidaan käyttää kaikkien kipua tuottavien hampaiston alueen toimenpiteiden yhteydessä.

Itsestään selviä syitä puudutukselle ovat esimerkiksi elävän hampaan juurihoito,hampaan poisto tai suun alueen leikkaus.

Puudutusta käytetään myös, jos hammas esimerkiksi on reikiintynythammasluuhun asti tai hampaassa on syviä ientaskuja.

Millaisia puudutuksia hammashoidossa käytetään?

Yleensä puudutetaan hoidettavien hampaiden alue. Silloin puudute laitetaan ohuella puudutusneulalla hampaan juurenkärjen läheisyyteen.

Ienhoitojen yhteydessä puudute voidaan laittaa myös lähelle ienrajaa tai ientaskuun.

Tarvittaessa ien voidaan puuduttaa ensin pintapuudutusaineella ja ruiskuttaa varsinainen puudutusaine ikeneen vasta tämän jälkeen.

Johtopuudutusta käytetään esimerkiksi alaleuan poskihampaiden alueella. Puudutusvaikutus ulottuu koko hoidettavan alaleuan puoliskon alueelle sekä jonkin verran kieleen ja huuleen.

Mitä aineita hampaiden puudutuksessa käytetään?

Hammashoidossa käytettävissä puudutusaineissa on vaikuttavana aineena yleensä lidokaiini, artikaiini tai prilokaiini.

Lisäksi puudutusaineet sisältävät usein verisuonia supistavaa ainetta, yleensä adrenaliinia tai α-metyylinoradrenaliinia.

Sydänpotilaille käytetään puudutusainetta, joka sisältää verisuonia supistavan aineen sijaan felypressiiniä. Se pidentää jonkin verran puudutusaineen vaikutusta, muttei aiheuta tykyttävää tunnetta.

Hampaan poiston yleisimmät syyt ovat pitkälle edennyt reikiintyminen, pitkälle edennyt kiinnityskudoksen tulehdus tai oikomishoito. Syynä voi olla myös viisaudenhampaan jääminen osittain tai kokonaan puhkeamatta.

Hampaan poiston yleisimmät syyt

  • Pitkälle edennyt hampaan reikiintyminen, joka on usein aiheuttanut myös hampaan juuren tulehtumisen.
  • Pitkälle edennyt hampaan kiinnityskudoksen tulehdus.
  • Oikomishoidossa kaikki hampaat eivät aina mahdu puhkeamaan tai olemaan hammasrivistössä.
  • Viisaudenhampaan jääminen osittain tai kokonaan puhkeamatta.
  • Ennen suuria leikkauksia tai joidenkin lääkehoitojen aloittamista, esimerkiksi pään ja kaulan alueen syöpien sädehoitoa. Silloin poistetaan huonokuntoiset hampaat, jotka voivat olla riski potilaan yleisterveydelle tai hoidon onnistumiselle.

Miten hammas poistetaan?

Hammas voidaan poistaa tavanomaisesti tai leikkauksellisesti (ks. teksti oikealla).

Poistettavan hampaan alue puudutetaan paikallispuudutuksella. Tavanomaisessa poistossa hammas irrotetaan poistoinstrumenteilla sitä ympäröivästä kiinnityskudoksesta.

Potilas saa omahoito-ohjeet, joissa neuvotaan esimerkiksi poiston jälkeisestä ruokailusta ja suuhygieniasta.

Ohjeet hampaanpoiston jälkeen

  • Pure haavan päälle asetettua harsotaitosta noin 15 minuutin ajan. Harsotaitos varmistaa verihyytymän syntymisen poistohaavaan. Luu paranee hyytymän alla.
  • Kahteen tuntiin hampaanpoiston jälkeen älä laita suuhun mitään, älä tupakoi, äläkä koskettele haavaa.
  • Kun puudutusaineen vaikutus lakkaa (2–3 tunnin kuluttua)
    • Jos haavasta tihkuu verta suuhun:
      • laita harsotaitos haavan päälle ja pure sitä noin 15 minuutin ajan. Älä syljeskele, sillä se voi irrottaa paranemisen kannalta tärkeän verihyytymän.
    • Jos haava-alue tuntuu kipeältä:
      • käytä hammaslääkärin suosittelemaa tai itsellesi parhaiten sopivaa särkylääkettä ohjeen mukaan.
  • Jos haava-alue kipeytyy 2–3 päivän kuluttua hampaanpoistosta, haava ei ole parantunut normaalisti. Ota yhteys hammaslääkäriisi.

Yleinen syy hampaan paikkaamiseen on niin pitkälle edennyt kariesvaurio, että sitä ei enää ole mahdollista pysäyttää. Silloin reikiintynyt hammaskudos pitää poistaa ja korvata täyteaineella eli paikalla. Paikkaamalla korjataan usein myös hampaan kulumia tai lohkeamia. Paikka tehdään yhdistelmämuovista, keraamisesta materiaalista, lasi-ionomeerisementistä, amalgaamista tai kullasta.

Alkava kariesvaurio pyritään pysäyttämään parantamalla suuhygieniaa, lisäämälläfluorin käyttöä ja terveellisellä ravitsemuksella. Hammaslääkäri seuraa määräaikaistutkimuksin, eteneekö vaurio vai ei.

Jos kariesvaurio on edennyt kiilteestä syvemmälle hammasluuhun, hammas täytyy paikata.

Miten hammas paikataan?

Reikiintyneen hampaan paikkaus aloitetaan poistamalla karieksen tuhoama eli karioitunut hammaskudos. Jos karies on ehtinyt vaurioittaa hammasluuta vain vähän, vaurioitunut alue voidaan usein poistaa käsi-instrumenteilla, ilman poraa.

Useimmiten vaurioitunut hammaskudos poistetaan kuitenkin poraamalla nopeakierroksisella turbiiniporalla ja hitaammin pyörivällä mikromoottoriporalla. Joskus voidaan käyttää myös laseria.

Samoja välineitä käytetään myös vanhojen paikkojen tai lohjenneiden hampaiden korjaamiseen.

Onkalo, josta vaurioitunut hammaskudos on poistettu, käsitellään erityisillä valmisteilla, jotta paikka-aine kiinnittyy hampaaseen (kuva ylhäällä). Käsittelyaineiden annetaan yleensä vaikuttaa hetki hampaan pinnalla, minkä jälkeen se huuhdellaan tai kuivataan.

Muovipaikan kiinnitykseen käytettävä sidosmuovi eli resiini kovetetaan yleensä samanlaisella sinisellä valolla kuin varsinainen muovipaikka. Kaikki täyteaineet eivät kuitenkaan vaadi valokovetusta.

Kun paikka on kiinnitetty hampaaseen ja kovetettu, se muotoillaan yleensä vielä mikromoottoriporalla purentaan sopivaksi hampaan muotoja mukaillen.

Paikan sopivuus purentaan tarkistetaan purentafolion avulla. Folio asetetaan ylä- ja alahampaiden väliin, ja potilasta pyydetään tekemään erilaisia purentaliikkeitä. Paikkaa muotoillaan, kunnes se on purentaan sopiva. Lopuksi paikan pinta viimeistellään.

Mitä materiaaleja paikkauksessa käytetään?

Hampaiden paikkauksessa voidaan käyttää yhdistelmämuovia, keraamista materiaalia, lasi-ionomeerisementtiä, amalgaamia tai kultaa.

Esimerkiksi usean hoitokerran vaativan juurihoidon aikana voidaan käyttää myös pehmeämpiä, väliaikaisia paikkamateriaaleja. Hoidon lopussa väliaikaisen paikkamateriaalin tilalle laitetaan pysyvä paikka.

Keraamisten ja kultatäytteiden valmistamiseen tarvitaan yleensä useampia hoitokäyntejä. Muut paikkausmateriaalit vaativat tavallisesti vain yhden hoitokerran.

Yhdistelmämuovi on nykyisin yleisin paikkamateriaali. Takahammasalueella, varsinkin isoissa muovipaikoissa on joskus ongelmia paikan kestävyydessä. Materiaalit kuitenkin kehittyvät koko ajan.

Muoviseoksiin lisätään usein keraamisia hiukkasia eli fillereitä parantamaan kestävyyttä. Muovilla voidaan joskus myös muuttaa hampaan ulkomuotoa tai korjata sen väriä.

Lasi-ionomeeria käytetään maitohampaissa, ienrajapaikoissa ja muovipaikkojen alla. Se on biologisesti hyvä, mutta hauras ja kuluva materiaali. Siksi se ei sovellu isoihin purupinnan paikkauksiin.

Amalgaamipaikat ovat takahampaissa kestäviä, mutta niiden käyttö on viime vuosina vähentynyt muun muassa kielteisen julkisuuden vuoksi. Amalgaamista irtoaa hyvin pieniä määriä elohopeaa erityisesti paikkaa tehtäessä tai sitä poistettaessa. Terveydellistä haittaa tästä ei kuitenkaan ole osoitettu olevan lukuun ottamatta harvinaista allergiaa.

Keraamiset täytteet ja kultatäytteet valmistetaan siten, että hampaassa mahdollisesti oleva vanha paikka ja pehmentynyt hammaskudos poistetaan ja hampaaseen muotoillaan onkalo eli kaviteetti.

Sen jälkeen hampaasta otetaan jäljennös jäljennösmateriaalilla tai tietokoneskannerilla, ja hampaaseen laitetaan väliaikainen paikka. Jäljennöksen avulla valmistetaan tarkalleen hampaan muotoihin sopiva täyte. Se kiinnitetään seuraavalla hoitokäynnilä hampaaseen kiinnityssementillä.

Keraamisesta massasta valmistetut täytteet ovat hampaan värisiä. Kulta on kallis, mutta kestävä paikkamateriaali, joka ei murene, liukene tai lohkeile.

Paljon paikattuja ja pitkälle vaurioituneita hampaita voidaan korjata kruunutus- ja laminaattihoidoilla. Puuttuvia hampaita voidaan korvata siltaproteeseilla, implanttihoidoilla tai irrotettavilla ranka-, osa- tai kokoproteeseilla.

Mikä on hammaskruunu?

Hammaskruunu on hampaan näkyvä osa. Keinotekoisella hammaskruunulla voidaan korvata esimerkiksi reikiintymisen tai lohkeamisen vaurioittama hampaan näkyvä osa.

Mikä on hammassilta?

Hammaskaaresta puuttuvia hampaita voidaan korvata usean hammaskruunun muodostamalla kiinteällä siltaproteesilla.

Puuttuvien hampaiden kohdalle muotoillaan hampaan näköiset kruunuväliosat ja viereisiin hampaisiin tehdään hammaskruunut. Nämä yhdistetään toisiinsa, jolloin syntyy siltarakenne.

Mistä materiaalista hammaskruunut ja -sillat valmistetaan?

Hammaskruunujen ja -siltojen rungot valmistetaan keraamisesta materiaalista tai metallista, useimmiten kultaseoksesta. Metallirunko päällystetään posliinilla.

Kruunuissa ja silloissa purupinta ja suun puoleinen pinta voi olla myös metallia ja vain ulospäin näkyvä pinta hampaanväristä materiaalia.

Mikä on kevytsilta?

Kevytsilta on hammassilta, joka liimataan puuttuvan hampaan viereisten hampaiden pinnoille. Viereisistä hampaista voidaan joutua hiomaan jonkin verran kielenpuolelta, jotta kiinnitysrakenne mahtuu purentaan.

Kevytsilta ei kestä kovin suurta purentarasitusta. Siksi se toimii yleensä vain suun etualueella.

Mitä ovat hammaslaminaatit?

Laminaatit ovat etuhampaiden ulkopinnalle kiinnitettäviä, yleensä keraamisia kuoria, jotka kiinnitetään muovisementillä. Laminaateilla voidaan korjata hampaiden väriä ja muotoa.

Kiinnityksen varmistamiseksi ja hampaiden luonnollisen paksuuden säilyttämiseksi omien hampaiden pintaa joudutaan usein ensin hiomaan.

Mitä implanttihoito tarkoittaa?

Implantti on leukaluuhun kiinnitettävä, useimmiten titaanista valmistettu keinojuuri. Se kiinnittyy ja mukautuu leukaluuhun yleensä muutamassa kuukaudessa. Implantteihin voidaan kiinnittää esimerkiksi kruunuja, siltoja tai irtoproteeseja.

Implanteilla voidaan korvata proteettisesti yksi hammas tai useita hampaita. Myös hampaattoman leuan kokoproteesi on mahdollista korvata implanttisillalla tai proteesin voi kiinnittää implanttijuuriin.

Millaisia irrotettavia proteeseja voi tehdä, kun omia hampaita on jäljellä?

Metallista valettu osaproteesi eli rankaproteesi tukeutuu omiin jäljellä oleviin hampaisiin ja pysyy hyvin paikallaan. Rankaproteesissa omien hampaiden ienrajat jäävät yleensä vapaiksi. Yläleuan rankaproteesi ei peitä suulakea kovin laajasti.

Muovinen osaproteesi nojaa suun limakalvoon ja myötäilee omien hampaiden ienrajoja. Proteesin pysyvyyttä voi parantaa kiinnittämällä se omiin hampaisiin. Koska proteesi ulottuu laajasti hampaiden ja ikenien raja-alueelle, on hampaiden, varsinkin ienrajojen huolellinen puhdistaminen tärkeää hampaiden reikiintymisenja ientulehduksen ehkäisemiseksi.

Aiheuttaako osaproteesi hampaiden reikiintymistä?

Osaproteesit eivät sinällään aiheuta reikiintymistä. Proteesia koskettavien hampaiden pinnoille kuitenkin kerääntyy helposti bakteeriplakkia. Jos näitä alueita ei puhdista huolellisesti, hampaat voivat reikiintyä.

Hammaskivi on kovettunutta bakteeriplakkia, joka ei lähde pois hampaita harjaamalla. Hammaslääkäri tai suuhygienisti poistaa hammaskiven yleensä ultraäänilaitteella (kuvassa) ja/tai käsi-instrumenteilla. Bakteeripeitteiden ja hammaskiven poistolla pyritään ehkäisemään hampaiden kiinnityskudossairauden eli parodontiitin muodostumista.

Ientulehduksen eli gingiviitin hoidossa tärkeintä on huolellinen itsehoito.Bakteeriplakin poistamista voi vaikeuttaa hampaiden pinnoille muodostunut hammaskivi.

Hammaskiven muodostuminen on yksilöllistä, ja siihen vaikuttaa esimerkiksi syljen koostumus. Hammaskiveä voi muodostua hampaiden pinnoille sekä ientaskuun.

Hammaskivi ylläpitää ientulehdusta tarjoamalla karhean pinnan, johon suun bakteerien on helppo kiinnittyä. Ientulehdus puolestaan altistaa hampaan kiinnityskudossairauden eli parodontiitin puhkeamiselle.

Hammaskiven poistaminen ei onnistu kotikonstein, vaan siihen tarvitaan hammaslääkäriä tai suuhygienistiä. Jos hammaskiven poisto tuntuu kivuliaalta, limakalvot voidaan puuduttaa pintapuudutuksella. Joskus puudutetaan myös hampaat ja ikenet.

Miten hammaskiveä voi estää tai vähentää?

Hammaskiven muodostumista voi estää huolellisella itsehoidolla. Tärkeintä on pitää hampaiden kaikki pinnat puhtaina bakteeriplakista.

Muista säännöllinen hampaiden puhdistus pehmeällä hammasharjalla vähintään kaksi kertaa päivässä. Puhdista erityisen huolellisesti ienrajat. Hammasvälitpuhdistetaan päivittäin hammaslangalla tai hammasväliharjalla.

Jos ikenestä tulee verta hampaita harjatessa, puhdista vuotava alue tavanomaista useammin ja tarkemmin muutaman päivän ajan. Kun bakteeriärsytys alueella vähenee, myös verenvuoto ikenistä loppuu.

Implantti on leukaluuhun kiinnitettävä, useimmiten titaanista valmistettu keinojuuri. Implantteihin voidaan kiinnittää esimerkiksi kruunuja, siltoja tai irtoproteeseja. Hammasimplantteja pitää hoitaa yhtä huolellisesti kuin omia hampaita. Implanttien tilanne on tutkitutettava hammaslääkärillä säännöllisesti aivan kuten omienkin hampaiden.

Mitä implanttihoito tarkoittaa?

Implantti on leukaluuhun kiinnitettävä, yleensä titaanista valmistettu keinojuuri. Se mukautuu ja kiinnittyy ympäröivään leukaluuhun muutamassa kuukaudessa. Implantteihin voi kiinnittää esimerkiksi kruunuja, siltoja tai irtoproteeseja.

Implanteilla voidaan korvata proteettisesti yksi hammas tai useita hampaita. Myös hampaattoman leuan kokoproteesi voidaan korvata implanttisillalla, tai proteesi voidaan kiinnittää implanttijuuriin.

Kenelle implantteja voi laittaa?

  • Implantointialueella pitää olla riittävästi luuta. Tarvittaessa luuta voidaan lisätä luusiirteillä tai luun korvikkeilla.
  • Yleisterveyden on oltava riittävän hyvä. Esimerkiksi epätasapainoinen diabetestai tupakkariippuvuus voi estää hoidon.
  • Suunterveyden on oltava riittävän hyvä, ja esim. hampaiden kiinnityskudossairauksia (parodontiitti) ei saisi olla.
  • Suuhygienian on oltava riittävän hyvä. Implantit vaativat säännöllisen, huolellisen puhdistuksen.
  • Implantteja ei kiinnitetä, jos leukojen kasvu on vielä kesken.

Miten implanttihoito tehdään?

  • Ensin tehdään suun kliininen ja röntgenologinen tutkimus ja siihen pohjautuva hoidon suunnittelu.
  • Mahdollisten luusiirteiden asettamisen jälkeen titaaniruuvit eli fikstuurat kiinnitetään leukaluuhun leikkauksessa.
  • Yhtä hammasta varten tarvitaan yksi titaaniruuvi ja useampaa hammasta varten 2–4. Täysin hampaattomaan leukaan laitetaan tavallisesti 5–6 ruuvia. Toimenpide kestää noin 0,5–2 tuntia, ja se tehdään yleensä paikallispuudutuksessa.
  • Jotta ruuvit saavat rauhassa kiinnittyä leukaluuhun, irtoproteesin käyttäjän on varauduttava olemaan ilman proteesia 1–2 viikkoa. Jos omia hampaita on jäljellä, tämän ajan voi käyttää tilapäistä hammassiltaa tai irtoproteesia. Paranemisvaihe kestää tavallisesti 2–6 kuukautta.
  • Usein ruuvissa on valmiina limakalvon läpi tuleva paranemisjatke. Jos jatketta ei ole laitettu, tarvitaan vielä noin 2 viikkoa ennen proteettisen hoidon aloitusta pieni leikkaus. Siinä ikenen alle jätetyn implantin ylin osa paljastetaan ja implanttiin asetetaan limakalvon läpäisevä paranemisjatke.
  • Paranemisvaiheen jälkeen aloitetaan kruunun, hammassillan tai irrotettavan proteesinvalmistus ottamalla tarvittavat jäljennökset. Proteesin valmistus vaatii yleensä muutaman hoitokäynnin.
  • Uusia implanttihampaita pitää hoitaa yhtä huolella kuin omia hampaita ja ne on tutkitutettava säännöllisesti hammaslääkärillä.

Miksi implanttihoito voi epäonnistua?

  • Joskus leukaluuhun asetettu implantti ei luudu kunnolla leukaluuhun. Nykyisin ongelma on kuitenkin melko harvinainen.
  • Implanttihoito voi epäonnistua, jos suuhygienia ei ole riittävä.
  • Ongelmia voivat aiheuttaa myös riittämätön seuranta ja ylläpitohoito.
  • Joskus implantti menetetään liian kuormittavan purennan vuoksi.
  • Muutokset yleisterveydessä voivat joskus vaikuttaa implanttihoidon onnistumiseen.

Mitkä ovat implanttien yleisimmät ongelmat?

Yleisin ongelma on implanttia ympäröivän pehmytkudoksen tulehdus, perimukosiitti(kuvassa oikealla). Se vastaa hampaan ympärillä olevaa ientulehdusta, gingiviittiä.

Hoitona on tulehtuneen alueen puhdistuksenparantaminen, huolellinen harjaus jahammasvälien puhdistaminen. Jos tämä ei riitä, alue voidaan puhdistaa ammattimaisesti hammashoitolassa, josta annetaan samalla kotihoito-ohjeistus.

Jos tulehdus pääsee etenemään implanttia ympäröivään leukaluuhun, syntyy peri-implantiitti. Se vastaa hampaan ympärillä olevaa kiinnityskudostulehdusta, parodontiittia. Implanttia ympäröivä luu alkaa yleensä tuhoutua kraatterimaisesti, jolloin implantin kiinnitystä menetetään.

Peri-implantiitti vaatii hammaslääkärin hoitoa. Peri-implantiitin pysäyttäminen on usein haasteellista. Huolellinen kotihoito on ratkaisevan tärkeää implantin säilymiselle. Implantin menettäminen on erittäin todennäköistä, jos se on jo alkanut liikkua.

Kuvassa vasemmalla terve hammasimplantti – oikealla plakkia ja vetäytynyt, tulehtunut ien sekä luukatoa eli peri-implantiitti.

Lähde: Hammaslääkäriliitto